Ankkalinnake

Ville Aku Ankan toimituksessa

Maanantai 10. Joulukuuta


Maanantait ovat aina yhtä tuskaa. Paitsi tänään. Harvinaista kyllä, minäkin nousen välittömästi herätyskelloni alkaessa soimaan. En muista, milloin näin olisi viimeksi käynyt. Tuskin moneen vuoteen… Matkaan kohti bussipysäkkiä. Tässä kohtaa on hyvä lainata Ankkalinnakkeen perustajaa, Jukkaa:

"Lähdin noin klo. 8.45 kotoani kohti bussipysäkkiä. Bussi nro. 69 tuli odotetusti pari minuuttia myöhässä. […] Pienen sekoilemisen jälkeen pääsin Patolaan, jossa odotin seuraavaa bussia noin vartin. Tämäkin bussi (nro. 52) tuli myöhässä, mutta onneksi aikaa oli rutkasti."

Niinpä niin, näin kävi myös minulle. Eikö busseihin voi sen vertaa luottaa? Onneksi sentään loppumatka sujui hyvin. Jopa niin hyvin, että ehdin käydä läheisessä Ostoskeskuksessa.

Kun avasin Sanoma Magazinesin pääoven, alkoi jo hieman jännittämään. Ensimmäinen kerta Aku Ankan toimituksessa on suurelle Disney-fanille hieno hetki. Kysyin virkailijalta, josko hän voisi soittaa Marja Kangasvaaralle, että olen saapunut paikalle. Näin tapahtui, ja pian olinkin jo toimituksen tiloissa. Ilmeisesti kaikki eivät tienneet, että olisin tulossa töihin, joten ketään ei ollut varannut minulle minkäänlaista työtä. Onneksi Kirsi Ahonen keksi välittömästi tehtävää, kuplien numerointia. Homman idea on se, että numeroin järjestyksessä kaiken tekstin, joka pitää kääntää suomeksi. Siinä ei kauan nokka tuhissut. Numeroinnin päätteeksi pääsinkin jo syömään.

Valitettavasti en muista millään, mitä ruokaa meille tarjottiin. Sen voin ainakin sanoa, että ruoka oli hyvää - ehkä jopa parempaa kuin koulussa. Ja valinnanvaraakin oli. Menin istumaan samaan pöytään Kirsi Ahosen, Jukka Heiskasen, Anna Kastarin, Riku Perälän, Ville Viitasen ja Mika Äärilän kanssa. Hauskoja ihmisiä kaikki. Vieläkin hymyilyttää heidän juttunsa. Heh, heh.

Ruokailun jälkeen tekemistä ei oikein tahtonut löytyä. Kävin Heiskasen työhuoneessa (joka on täynnä kaikenlaista Disney-kirjallisuutta), ja siellä minulle esiteltiin tulevia Ankan kansia sekä mielenkiintoinen artikkeli koskien Mauri Kunnasta. Siitä voitte lukea "Vain Ankasta!". Vielä sen verran täytyy mainita, että Heiskasen työhuoneen seinällä on myös aitoa "Barksia". Tiedättehän maalauksen, jossa Sudenpennut ojentavat arvomerkkiä Suomelle? Se komeilee Jukan seinällä. Upea teos, täytyy myöntää.

Seuraava homma olikin mielekästä. Liimailin osoitetarroja kirjekuoriin, joihin laitetaan Sanoman iloinen joulukortti sisään. Kortin saa vain harvat ja valitut, kuten Giorgio Cavazzano, Daan Jippes, Don Rosa, Marco Rota, William Van Horn ja Vicar. Oli listalla myös EI-DISNEY-sarjakuvapiirtäjiä. Tiedättekö kuka Albert Uderzo on? Hänelle muun muassa lähti kortti.. Oli listalla toki myös muitakin kuin vain sarjakuvapiirtäjiä. Yhteensä kirjeitä taisi olla reilu 250 kappaletta. Nämä tosin olivat vasta ulkomaalaisille, suomalaisia kirjeitä oli vielä viitisensataa.

Kun kirjeet oli hoidettu, olinkin hetken työtön. Tai oikeastaan koko loppupäivän eli huimat kolmekymmentä (30) minuuttia! Kun sitä kerrankin on toimitukseen päässyt, ei sitä millään malta sieltä pois lähteä. Siispä jäin katselemaan Mikon ja Villen ahertelua. Siinähän se puolituntinen sitten menikin ja oli aika lähteä kotiin.



Tiistai 11. Joulukuuta


Bussi on ajoissa! Mutta… kuski ajaa hämmästyttävän hiljaa. Seuraavasta bussista siis myöhästyin. Seuraava tulee vasta kahdenkymmenen minuutin päästä. Menee kyllä tiukalle, ehdinkö ajoissa. Seuraava bussi tulee kolmisen minuuttia myöhässä, ja tietenkin pysähtyy jokaisella pysäkillä. Mutta… kuin ihmeen kaupalla ehdin ajoissa. Helpotus oli suuri, enhän halua myöhästyä toisena työpäivänäni.

Kutsun jo rutiininomaisesti Marjan alas noutamaan minut. Ensitöikseni jouduin jatkamaan eilistä osoitelappujen liimaamista. Tänään oli siis vuorossa suomalaiset. Puolituhatta kirjettä siinä taisi olla, niitä sitten siinä liimailin. En kelloa katsonut, mutta aikaa tähän kului toista tuntia. Jollain kummalla tavalla tämä oli kuitenkin hauskaa.

Kävin syömässä liimailun ohessa muun toimituksen kanssa. Ruokana oli jotakin mielenkiintoisen näköistä - jotakin. En tiedä mitä se oli, mutta kyllähän sitä söi. Ei hullumpaa siis. Juttelimme hieman tulevista Ankantekijöistä ja Ankkalinnakkeesta. Ankkalinnakkeen haastattelujen laajuus oli hämmentänyt Riku Perälän. Häntä ihmetytti erityisesti Corrado Mastantuonon kohtuullisen hyvällä englannilla kirjoitettu haastattelu, joka on italialaisille melko harvinaista.

Kun ruokailu oli koettu ja kirjeetkin liimattu, alkoi lehtien mapittaminen. Heiskasen Jukka toi nipun Hollantilaisia Donald Duck -viikkolehtiä eri vuosilta. Tarkoitus oli pistää nämä muovitaskuihin ja kansioihin numerojärjestyksessä. Näitäkin lehtiä on toimituksessa yllättävän paljon, reilun kymmenen vuoden ajalta. Ehkäpä varastoissa niitä on vieläkin enemmän. Ulkomaalaisia julkaisuja toimitukseen on muutenkin kertynyt yllättävän paljon. Minä ainakin luulin, että suurin osa tarinoista tulisi nykyisin sähköpostitse.

Lehtien mapittaminen on niin tuttua puuhaa, että eihän siinä mennyt kuin tovi. Marja pyysi, voisinko paketoida muutaman kirjan. Paketoiminen ei ole koskaan ollut minun heiniäni, joten toivottavasti edes kasassa pysyvät. Onnistuin kuitenkin yllättävän hyvin, täytyy olla tyytyväinen.

Tämä päivä olikin työntäyteinen, jos tätä nyt työksi voi kutsua. Seuraava tehtäväni oli nimittäin oikoluku. Luin Carl Barksin tarinan Kultainen kypärä, löysin jopa virheen! Ruudussa Aku sanoo "Ptuonne", vaikka oikea muoto olisi tietenkin "Tuonne". Joku olisi sen siis varmasti löytänyt ilman minuakin, mutta silti. Tai entäpä jos se ei ollutkaan virhe. Voihan olla, että Aku ei ollutkaan Aku, vaan Eka Vekara. Nii-in, heh hee.

Kun tarina oli luettu, kello olikin jo muutamaa minuuttia vaille 16 (työaikani siis päättyi neljältä). Heiskanen oli pyytänyt minua käymään huoneessaan ennen kuin lähtisin kotiin, jossa hän antoi minulle "läksiäislahjaksi" Markku Kivekkään muistelmateoksen nimmarilla ja muutaman Aku Ankan erikoisnumeron. Paikalla oli myös suurenluokan Disney-keräilijä Sampo Haahti. Katselimme Haahdin kanssa Aku Ankan vieraskirjaa, jonne oli lukuisat eri alojen taitajat pistäneet nimmarinsa - ja monet jonkinlaisen piirustuksenkin. Disney-piirtäjiä lukuun ottamatta erityisen vaikutuksen teki Petri Hiltusen Mikki Hiiri ja Hectorin omakuva.

Aika kului kuin siivillä Jukan ja Sammon kanssa rupatellen, joten lähdin kotiinpäin vasta viiden aikaan edellä mainittujen herrojen kanssa. Reilut kädenpuristukset ja tiemme erkanivat. Oli kyllä mahtava kaksipäiväinen.


Tämä oli ensimmäinen "virallinen" artikkelini, jonka kirjoitin Ankkalinnakkeeseen.
Olisin erittäin kiitollinen kaikesta palautteesta koskien tätä artikkelia.
Palautetta voit lähettää sähköpostiosoitteeseeni, joka on 


Tästä takaisin pääosioon.

• Etusivu
• Info
• Esittelyt
  • Hahmogalleria
  • Ankantekijät
• Artikkelit
• Sekalaista
• Postitoimisto
• Ankkis